Viikko uteliaan ja innokkaan apulaisen kanssa

Sain syyslomaviikoksi avukseni 6-vuotiaan tyttäreni Amelian. Hän viihtyi erittäin hyvin ja nautimme molemmat yhteisestä ajasta täydestä sydämestämme.

Päivät olivat Amelialle erilaisia ja isän työarjessa riitti paljon ihmeteltävää. Hän teki hienoja havaintoja, joita itse aikuisena pidän tietyllä tapaa itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi kattojen liukkaus ja korkeat paikat aiheuttivat ihmetystä, kuten myös piipuista tuleva lämpö ja noenhaju.

Suurin ihmetyksen aihe oli kuitenkin piippujen pienet suuaukot. Amelia pohti useampaan otteeseen, miten ihmeessä joulupukki mahtuu niin pienestä reiästä sisään.

Myös pannuhuoneet ja niiden kuumuus aiheuttivat pienessä tytössä ihmettelyä. Nuohoojan työskentelyolosuhteet vaihtuvat yhden päivän aikana monta kertaa. Välillä olemme korkealla kylmässä viimassa ja tuulessa, välillä vesi- tai räntäsateessa, toisinaan taas pannuhuoneiden ja savukanaalien kuumuudessa, ahtaudessa ja nokisuudessa.

Amelia tiesi, että nuohoojan auto tarvitsee liikkuakseen menovettä, joten totta kai hänen piti päästä myös tankkaamaan isän työauto. Viikon aikana ehdimme asentaa myös piippuun vedonparantajan. Amelia pääsi valamaan betonia, sekä pesemään käyttämämme työvälineet.

Yhteinen viikko oli myös minulle monin tavoin mukava ja erilainen. Sain näyttää tyttärelleni omaa työtäni ja viettää hieman normaalia rauhallisemman työviikon.

Nämä ovat meille molemmille niitä hetkiä, joista jää pysyviä muistoja isoon ja pieneen mieleen. Kaiken kaikkiaan siis korvaamatonta aikaa.

Tästä on hyvä suunnata ensi viikkoon ja siellä odottavaan isänpäivään.

Terveisin,
Jouko Lehtimäki
isä ja nuohooja

PS. Tarvitsetko nuohoojaa Rauman alueella?