Viime viikonvaihteessa Jouko Lehtimäki ja Hermanni Nalli suuntasivat Italiaan, jonne nuohoojat maailman eri kolkista kokoontuvat vuosittain juhlistamaan perinteikästä ammattiaan yhdessä paikallisten kanssa. Ainutlaatuinen ja lämminhenkinen tapahtuma ihastutti ja herkisti tänäkin vuonna suomalaisen kaksikkomme.

Jouko ja Hermanni lähtivät reissuun aikaisin torstaiaamuna. Jo paikan päälle saapuessaan he kohtasivat lämpimän vastaanoton sekä ilmastossa että hotellissa. Henkilökunta halasi tuttuja kasvoja, sillä he ovat seuranneet tarkoin Nuohouspalvelu Lehtimäen otteita sosiaalisen median kanavista. Joukon ja Hermannin kanssa haluttiin myös yhteiskuviin, sillä italialaiset tiesivät Joukon ryhtyneen nuohoojan toimen ohella näyttelijäksi ja kaksikkomme alkaneen valmistuttaa Nokipoika-jäätelöä.

Perjantaina vietettiin Mustien yötä, jolloin ihmiset kokoontuivat Santa Maria Maggioren kylän keskustan kaduille. Näissä juhlissa kohtasivat eri maiden nuohoojat ja paikalliset asukkaat. Tapahtuma oli täynnä elävää musiikkia ja iloisia ihmisiä. Perinteisiin kuuluu myös erilaisten nuohoojarekvisiittojen, kuten esimerkiksi nappien, tarrojen, huivien, hattujen, pinssien ja koriste-esineiden vaihtaminen. Myös paikalliset lapset tekevät ja antavat nuohoojille erilaisia lahjoja, useimmiten itse tekemiään käsitöitä. Perjantai-ilta huipentui upeaan ilotulitukseen.

Lauantaiaamuna nuohoojat kokoontuivat muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Malescon kylässä olevan Nuohooja-patsaan luokse. Nuohoojilla oli ammattinsa mukaiset  juhlavaatetukset, ja he jatkoivat tavaroiden ja kuulumisten vaihtoa. Mustien hattujen yllä liehui kaikkien mukana olevien maiden liput ja nuohoojat kokoontuivat maittain patsaan luokse valokuviin. Illalla ohjelma jatkui Santa Maria Maggioren keskustassa.

Sunnuntaiaamuna alkoi perinteinen Santa Maria Maggioren kylän katujen, kujien ja aukioiden läpi kulkeva noin kahden tunnin mittainen paraati. Tänä vuonna paraati oli suurempi kuin koskaan aiemmin, sillä siihen osallistui noin 1800 nuohoojaa ja yleisöä peräti noin 36 000. Juhlapukuihin sonnustautuneiden nuohoojien kulkue muistuttaa olympialaisten avajaisia, sillä nokisutarit kulkevat kylän läpi maittain niin, että kärjessä kulkee aina kunkin maan lipunkantaja. Paraati oli täynnä musiikkia, laulua ja tanssia.

”Koko pitkän viikonlopun mittainen tapahtuma oli jälleen mielettömän upea. Tunnelmaa on mahdotonta kuvailla sanoin, sillä mitkään sanat riitä kertomaan paraatissa mukanaolevien keskinäisestä lämmöstä, läheisyydestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Se on jotain ainutlaatuista ja välitöntä.” – Jouko Lehtimäki

Katso lisää tunnelmia videoilta tästä. Lisää valokuvia voit katsoa Facebookin puolelta täältä ja täältä.

Pallo-Iirojen naisten edustajoukkueessa on yhteensä kolme Nuohouspalvelu Lehtimäen kummipelaajaa Laura Ketola, Sanni Kuusisto ja Saara Laaksonen. Heistä kaksi viimeksi mainittua vierailivat Vermuntilassa kesäisen kauniissa maalaismaisemassa maistelemassa kolmea Nokipoika-jäätelömakua; Original, Sutarin suukko ja Kuuma pesä.

Herkuttelun lomassa vaihdoimme kuulumisia muun muassa jalkapallosta, urheilijan arjesta ja yhteistyökumppanien merkityksestä, sekä tietenkin kyseisistä jäätelöistä. Tämän keskustelun löydät tästä alta.

Karhulinnan Jäätelön valmistamista Nokipoika-jäätelöistä pääsee nauttimaan Raumalla, Eurassa ja Nakkilassa. Nokipoika Original, Sutarin suukko ja Kuuma pesä löytyvät Trattoria la mia bellasta ja Verstas Moottorikahvilasta. Raumalla Nokipoika Originalia löytyy Rauman Puistokahvilasta.

Miten kausi on lähtenyt Pallo-Iirojen naisten edustusjoukkueen osalta käyntiin?

Saara: Kausi on lähtenyt käyntiin hieman mollivoittoisesti, sillä tappiota on tullut jonkin verran. Meillä on ollut tähän alkuun sarjan kovimmat vastustajat ja pisimmät pelireissut, joten niillä on oma merkityksensä. Tappiot ovat olleet niukkoja, ja on vain uskottava omaan tekemiseen, sitä kautta se lähtee. Nyt tarvittaisiin voittoja alle, että saavutamme tavoitteemme yläloppusarjassa. Onneksi kausi on pitkä, sillä se jatkuu aina lokakuulle saakka.

Minkälaista jalkapalloilijan arki on?

Sanni: Iltaisin treenaan ja päivisin työskentelen Postilla. Jaan työkseni päiväpostia polkupyörällä, joten siinä pysyy hyvin peruskunto yllä. Se menee tietyllä tapaa yhdestä päivän treenistä. Kesällä kelitkin ovat mukavia, joten on mukava työskennellä ulkona.

Saara: Nautin kesäkuun alussa alkaneesta opettajan pitkästä kesälomasta, ja sitä kautta jää hyvin aikaa keskittyä jalkapalloon. Tämä on urani toinen palkallinen kesäloma. Opetan Karin koulussa ensi syksynä 2. luokkalaisia, joita on luokassa yhteensä 22.

Minkälainen teidän uranne on ollut jalkapallon parissa?

Saara: Olen pelannut 7-vuotiaasta asti ja tein debyyttini naisten edustusjoukkueessa 14-vuotiaana. Siitä joukkueesta ei pelaa enää kukaan muu, ja olen nyt joukkueen vanhin pelaaja.

Sanni: Aloitin pelaamisen 10-vuotiaana. Ennen tätä harrastin lentopalloa ja yleisurheilua. Viime kauden pelasin naisten edustusjoukkueen lisäksi myös B-tytöissä. Tämä kausi on siis ensimmäinen kokonaan edustuksessa.

Joukkue äänesti Saaran ensimmäistä kertaa kapteeniksi. Mitä kyseinen tehtävä merkitsee ja mitkä ovat Saaran vahvuudet johtajana?

Saara: Olen nyt joukkueen kokenein, joten sillä oli varmasti omalta osaltaan painoarvoa äänestyksessä. Kyseessä on hieno luottamuksenosoitus, ja oli kunnia ottaa tällainen tehtävä vastaan. Olen melko suorapuheinen, joten aluksi yllätyin, mutta se voi olla myös yksi vahvuuksistani. Tärkeintä on oma itsensä. Pidän viimeiseen asti joukkueen puolia ja aina mennään joukkue edellä.

Sanni: Saara on hyvä esimerkki kentällä ja kentän ulkopuolella, joten hän oli oikea valinta kapteeniksi.

Mitä pelaajalle merkitsee, että hänellä on oma kummiyritys?

Saara: On hienoa, että meillä on sellainen kummiyritys, jonka kanssa voimme toteuttaa tällaisia erilaisia tempauksia. Kaiken kaikkiaan yritysten tuki mahdollistaa monilta osin joukkueen toiminnan, joten yhteistyökumppaneiden merkitys on arjessa todella suuri. Tuki tekee meidän pelaamisestamme helpompaa ja edullisempaa.

Miltä maistuivat Nokipoika Original, Sutarin suukko ja Kuuma pesä?

Sanni: Oli kyllä hyvää, tykkäsin todella paljon. Maut ovat voimakkaita, mutta ne sopivat kaikissa kolmessa hyvin yhteen. Sutarin suukossa aidot karpalot ovat erittäin herkullisia. Voisin syödä näitä uudestaankin.

Saara: Tykkäsin kaikista, ja etenkin Sutarin suukko oli todella hyvää. Kuumassa pesässä chili potkaisee juuri sopivasti, ja se toimii yllättävän hyvin jäätelössä mansikan ja lakan kanssa.

Kuva: Elli Halonen

Reilut 20 vuotta sitten 20-vuotias Jouko Lehtimäki pohti erilaisia ammattillisia vaihtoehtoja. Lehtimäen suku oli täynnä nuohoojia, mutta kyseinen ala ei vetänyt nuorta miestä puoleensa.

– Olin monet kerrat todennut, etten ryhdy ikinä nuohoojaksi. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, sillä silloinen palopäällikkö Hannu Koivuviita otti minuun yhteyttä ja kysyi kiinnostustani astua alueella vapautuneisiin nuohoojan saappaisiin, Lehtimäki muistelee.

– Pohdin asiaa vuorokauden verran ja päätin tarttua tilaisuuteen. Näin reilut 20 vuotta myöhemmin voin sanoa hyvillä mielin, että kyllä kannatti. Olen nauttinut tästä työstä ja tulen nauttimaan siitä myös vastaisuudessa.

Aivan ensimmäiset muistikuvat nuohoamisesta Lehtimäellä on jo lapsuudesta, sillä hänen isänsä työskenteli nuohoojana.

– Muistan, kun isä puki mustat vaatteet päälleen ja suuntasi töihin. Kotiin tullessaan hän tuoksui noelta, ja tykkäsin siitä tuoksusta jo silloin. Olin hänen mukanaan nuohoustöissä jo aivan ala-asteikäisestä lähtien. Muun muassa kesätyöt ja työharjoittelut vierähtivät isän apuna.

Nuohoojan tulee olla sosiaalinen luonne, jolla on hyvä ihmistuntemus.

Jatkuvaa ammattitaidon ylläpitämistä

Oman yrityksensä toisen polven nuohooja perusti vuonna 2000. Tuohon aikaan nuohoussopimukset tehtiin vielä pelastuslaitoksen kanssa, kun tätä nykyä nuohouspalveluiden tarjoaminen on vapaata liiketoimintaa.

– Ammattitaidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista. Säädökset muuttuvat, kuten myös tulisijat, joten koko ajan tulee olla ajan hermolla. Totta kai kokemuksellakin on oma tärkeä merkityksensä, mutta kokenutkin tekijä voi aina oppia jotain uutta.

Reilun kahden vuosikymmenen aikana Lehtimäki on ehtinyt nähdä paljon, ja alallakin on tapahtunut muutoksia.

– Mielestäni moni asia on mennyt parempaan suuntaan. Esimerkiksi turvallisuus, niin kattotyöskentelyssä kuin muutenkin, on mennyt isoin askelin eteenpäin. Alkuaikoina tikkaat olivat nykytilanteeseen verrattuna huomattavasti puutteellisempia. Myös uudet tulisijat ovat helppoja nuohota ja huoltaa.

– Yleensäkin ihmiset ovat valveentuneempia ja haluavat kiinnittää paloturvallisuuteen sekä ympäristöystävällisyyteen entistä enemmän huomiota. He haluavat vinkkejä esimerkiksi siitä, miten palaminen olisi mahdollisimman puhdasta, jotta päästöjä muodostuisi mahdollisimman vähän.

Kohti kaupungin kattoja – Jouko pienenä poikana tikkailla.

Perinteikäs käsityöammatti

Itse työ on edelleen vahvaa ammattitaitoa vaativaa käsityötä. Isossa osassa on ihmisten välinen kanssakäyminen. Hyvin tehty työ pitää huolen pitkistä asiakassuhteista.

– Kyseessä on palveluammatti, eli tekijällä tulee olla hyvä ihmistuntemus ja on oltava sosiaalinen luonne. Ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan toimiminen onkin yksi iso asia, mikä tekee tästä työstä mielekästä. Lisäksi pidän siitä, että saan tehdä käsilläni ja työskennellä paljon ulkona.

Asiakkaita hän palvelee yhdessä Hermanni Nallin, Juha Myllykosken, Joni Sotkasiiran ja Joel Georgen kanssa. Kasassa on osaava ja hyvähenkinen joukkue.

– Meillä kaikki puhaltavat yhteen hiileen, asioita tehdään yhdessä ja avoimesti – aina asiakkaan parhaaksi. Aina voi luottaa, että hommat hoituvat jokaisen osalta. Tyytyväinen asiakas on meille kaikille kaiken a ja o, Lehtimäki painottaa.

Aina ei Lehtimäki sentään pyöri kaupungin katoilla. Vapaa-ajallaan hän viihtyy niin ikään raittiissa ulkoilmassa.

– Tykkään liikkua luonnossa, pääsääntöisesti metsässä ja vesillä. Pidän veneilystä ja muutama kesä sitten hankin SUP-laudan, josta löysin oman juttuni. Käyn toisinaan myös keilaamassa. Paljon tulee myös matkusteltua maailmalla. Lisäksi viihdyn kesäisin teatterilavalla.

Kuva: Elli Halonen

Syksyinen aamuaurinko nousee Vanhan Rauman kattojen ylle. Juha Myllykoski aloittelee Unescon maailmanperintökohteessa sijaitsevan asuinrakennuksen uuden piipun muurausta.

– Siisteys ja se, että jokainen asia tehdään viimeisen päälle hyvin, ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Asiakas ei näe sitä, kuinka hyvältä piippu näyttää sisäpuolelta, mutta sen huomaa varmasti jos katto ja piha-alueet ovat täynnä kuraa ja roskaa, Juha Myllykoski painottaa.

– Ideaali tilanne on, että kun me lähdemme, ei asiakas edes huomaa, että tontilla on käyty. Siis muusta kuin siitä, että veto on parantunut tai uusi piippu on katolla. Me teemme kaiken aina asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Mies päätyi nykyiseen ammattiinsa monen mutkan kautta. Työuransa hän aloitti laboranttina, josta matka jatkui ensin sähköasentajaksi ja siitä muurariksi sekä nuohoojaksi.

– Muurarin paperit sain vuonna 2013. Sen jälkeen tuli sopivasti vastaan Joukon työpaikkailmoitus, jossa etsittiin muuraria Nuohouspalvelu Lehtimäen palvelukseen. Laitoin hakemuksen sisään ja tällä tiellä ollaan.

Tuolloin tuore ammattilainen vakuutti kokeneen Jouko Lehtimäen.

– Jouko on tarkka kaikesta siitä mitä hän tekee, joten hänen opissaan on ollut hyvä olla. Olemme tulleet alusta lähtien todella hyvin juttuun keskenämme. Huumorintajumme on hyvin pitkälti samanlainen, joskin Joukolla se on hieman sovinnaisempi, eli me täydennämme toisiamme, Myllykoski naurahtaa.

Savuparta kuvastaa tekijäänsä

Aluksi Myllykoski työskenteli palkollisena, myöhemmin eri tavoin alihankkijana. Oman yrityksensä Savuparta Oy:n hän perusti maaliskuussa 2020.

– Yrittäjyys tuo tietyllä tapaa lisää vapautta, mutta teen edelleen töitä Joukolle alihankintana. Savuparta-nimi kuvastaa tekijää eli minua, mutta siinä on hyvällä tavalla myös mielikuvitusta mukana, Myllykoski hymyilee ison partansa takaa.

Vuosien varrella mies on ehtinyt nähdä monia mielenkiintoisia työmaita.

– Kohteita on monia ja jokaisessa on omat hienoutensa. Itse työstä tekee mielekkään se, että maisema vaihtuu ja saa kohdata jatkuvasti uusia ihmisiä. Kaikki savupiiput ovat erilaisia, joten tässä hommassa saa käyttää omaa päätään.

Siinä vaiheessa kun työpäivä on paketissa, siirtyy Myllykoski muiden tavoin vapaa-ajan viettoon.

– Pelaan höntsäkiekkoa ja käyn metsästämässä. Loppuaika meneekin sitten neljän lapsen ja heidän harrastustensa parissa, Paneliassa asuva savuparta kertoo.

Ensimmäisen Nokipoika-jäätelön suosio ylitti odotuksemme, joten kehitimme nyt kaksi uutta herkullista makua. Ja mikä olisikaan mukavampaa kuin nauttia näistä maistuvista herkuista yhdessä Nokipoika-maskotin kanssa.

Herättääksemme logostamme tutun hauskan hahmon eloon olemme aloittaneet joukkorahoituskampanjan, johon kuka vain voi osallistua. Tarvitsemme siis mukaan juuri sinut!

Vastikkeina on tarjolla kolme erilaista annosta kolmea erilaista Nokipoika-jäätelöä. Rahoita kampanjaamme valitsemallasi vastikkeella ja saavu tulevana vappuna 1.5.2023 Rauman keskuspuistoon maistelemaan maukkaita jäätelöitämme maskottimme seurassa.

Auta meitä haaveemme toteutumisessa – lue lisää ja osallistu täällä.

Nuohouspalvelu Lehtimäen kummipelaajan, Rauman Lukon hyökkääjä Niklas Ylitalon katse on tiukasti lauantaina alkavissa pudotuspeleissä.

Kevään kiekkohuuma valtaa jälleen Rauman, kun Lukko aloittaa playoffs-ottelunsa lauantaina 18.3. Helsingin IFK:ta vastaan. Sinikeltaisilla on allaan vakuuttava runkosarja, jossa Lukko sijoittui sarjataulukon 3. sijalle kerättyään 60 pelaamassaan ottelussa 105 sarjapistettä.

Etenkin alkukausi oli kovaa kiitoa ja Lukon juna tuntui pysäyttämättömältä. Runkosarjan loppuun osui hieman haasteellisempi jakso, mutta tämä ei huoleta Nuohouspalvelu Lehtimäen kummipelaaja Niklas Ylitaloa.

– Mielestäni runkosarja oli meiltä kokonaisuutena onnistunut. Olemme tyytyväisiä sijoitukseen, vaikka loppu meni miten meni. Jokaisella joukkueella tulee pitkän kauden aikana notkahduksia, ja meille se sattui osumaan tähän runkosarjan lopulle, Ylitalo sanoo.

  Niklas Ylitalo saavutti keväällä 2021 tuplamestaruuden, sillä hän oli mukana sekä Lukon liigajoukkueen että A-nuorten kultamitalit voittaneissa joukkueissa.

Hän pelasi runkosarjassa 42 ottelussa ja keräsi niissä tehopisteet 2+4=6. Ylitalon periksiantamaton yritteliäisyys ja työnteko ovat tehneet vaikutuksen raumalaisiin kiekkokannattajiin. Kaiken kaikkiaan Lukko-kasvatilla on takana nyt 118 Liiga-ottelua, joissa on syntynyt tehot 4+7=11.

– Myös henkilökohtaisella tasolla olen tyytyväinen kauteen tähän mennessä. Alkukausi ei ehkä täysin täyttänyt odotuksia, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä paremmin pääsin omaan peliin kiinni. Koen, että oma pelaamiseni on mennyt eteenpäin.

Kohti pitkää sinikeltaista kevättä

Jatkopaikkaan eli välierävaiheeseen vaaditaan neljä voittoa. Jos oli Lukolla haasteellisempaa loppukaudesta, oli IFK:lla omat vaikeutensa alkukaudesta. Menneet ovat kuitenkin menneitä, eikä niitä kanneta mukana tuleviin koitoksiin.

– HIFK ei tule missään nimessä olemaan helppo vastustaja, mutta kun kaikki tekevät töitä ja olemme ytimessä, ei meitä pysäytä kukaan. Olemme työteliäs joukkue, joka pysyy kiinni kiekossa ja pyrkii uuvuttamaan vastustajan omalla pelillään. Tiivis puolustuspeli on yksi vahvuuksistamme, mutta me myös hyökkäämme hyvin, Ylitalo kertoo.

Rauma tunnetaan vahvasti jääkiekon mukana elävänä kaupunkina. Yhteisö on tiivis ja omistaan ylpeä. Tämä saatiin havaita kaikkein hienoimmillaan keväällä 2021 Lukon saavutettua historiansa toisen Suomen mestaruuden.

Kovana kiekkomiehenä tunnettu Joukokin pääsi keväällä 2021 kokeilemaan, miltä kultamitalit tuntuvat nuohoojan kaulassa ja sormissa – ja nehän tuntuivat valtavan hyviltä.

Yleisön tuki tulee olemaan se 7. pelaaja myös tänä keväänä. Yhteisenä tavoitteena on pitkä sinikeltainen kevät eli mennä päätyyn asti. Myös Nuohouspalvelu Lehtimäki on mukana sinikeltaisten taistelussa siitä kaikkein kirkkaimmasta.

– Toivon, että mahdollisimman moni saapuu hallille katsomaan raikasta playoffs-lätkää. Kun yleisö on täysillä tässä hommassa mukana, on se meille tärkeä voimavara. Tavoitteena on nostaa kannua – ja se kannujahti on koko kaupungin yhteinen projekti, Ylitalo sanoo.

Nuohouspalvelu Lehtimäen Jouko Lehtimäki ja Jussi Nalli saivat Länsirannikon Koulutus Oy WinNovalta kutsun tulla kertomaan yrityksestä, sen toiminnasta ja markkinoinnista. Tähän kutsuun tartuttiin oikein mielellään, ja vierailu toteutettiin torstaina 16.2.2023.

Paikalle oli saapunut runsaasti liiketalouden ja media-alan opiskelijoita, jotka kuuntelivat mielenkiinnolla, mitä kerrottavaa paikallisilla nuohoojilla oli. Jouko taustoitti omaa tietään nuohoojaksi, kertoi nuohousalasta ja sen muutoksista, sekä avasi markkinointiaan, jossa Nuohouspalvelu Lehtimäki on ollut tietyllä tapaa uranuurtaja omalla alallaan. Myös Joukon WinNovassa suorittama yrittäjän ammattitutkinto oli yksi päivän aiheista.

Reilun tunnin mittainen vierailu sisälsi hyvää keskustelua, sekä makoisan yllätyksen, kun Jouko ja Jussi tarjoilivat opiskelijoille uusia Nokipoika-jäätelömakuja. Viime keväänä lanseerattu ensimmäinen Nokipoika-jäätelö saa siis tulevana keväänä rinnalleen uusia makuja, mutta ne ovat vielä kehittelyvaiheessa. Toki kehitystyö on jo loppusuoralla, ainakin mikäli yleisön palautteesta voidaan asiaa päätellä – kehut ja kiitokset lämmittivät nokipoikien mieltä.

Suuri kiitos kaikille paikalle saapuneille WinNovan opiskelijoille ja opettajille. Erityiskiitos kutsusta Maarit Niemiselle ja Sanna Lahdenpäälle. Tästä alta löydät kuvakollaasin vierailustamme.

Laitilalainen Joni Sotkasiira on yksi Nuohouspalvelu Lehtimäki Oy:n pitkän linjan ammattilaisista. Oman NokiSotka-yrityksensä kautta Jouko Lehtimäen apuna työskentelevä Sotkasiira on tehnyt nuohoustöitä jo 16 vuoden ajan. Kaikki sai alkunsa helmikuussa 2007.

– Aloitin alalla työskentelyn Eurassa Nokipojat Lehtimäellä, eli Joukon serkkujen firmassa. Siellä hommaa pyörittää kolme veljestä, joista vanhimman pojan kanssa olen ollut hyvä kaveri jo kouluajoista lähtien. Hän rohkaisi minua aikanaan lähtemään isänsä ja setänsä apumieheksi, Sotkasiira muistelee.

– En tiennyt vielä tuolloin alasta mitään, mutta hän kertoi työstä ja sen vaatimuksista. Ajattelin, että nuohoojan ammatti voisi sopia minulle hyvin. Kävin kahvipöydän ääressä juttelemassa ja pääsin ensin kahden kuukauden työharjoitteluun. Kun kuukausi oli vierähtänyt, sovimme jo jatkosta.

Siitä lähtien Sotkasiira on viihtynyt katoilla. Hän suoritti ammattiopinnot oppisopimuksen kautta. Oman yrityksensä mies perusti maaliskuussa 2020.

– Yrittäjänä on omat riskinsä, mutta myös hyvät puolensa. Yrittäjyydessä esimerkiksi sellainen tietynlainen vapaus tekee tästä työstä entistäkin mielekkäämpää.

– Työ on vaihtelevaa ja jokainen päivä on erilainen. Olen tehnyt joskus myös niin sanottua liukuhihnatyötä, eikä siinä ole mitään vikaa, mutta minulle se ei sovi. Haluan päästä liikkumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Ongelmatilanteiden ratkaisusta tulee aina hyvä fiilis.

Mies työskentelee pääasiassa Hinnerjoella ja Kodisjoella, mutta häneen voi törmätä myös Laitilan ja Rauman keskusta-alueen katoilla.

– Tiesin Joukon hänen serkkujensa kautta, mutta tutustuimme ja ystävystyimme vuosien varrella erilaisissa nuohoojien kokouksissa. Jouko kannusti lähtemään yrittäjäksi ja kertoi haluavansa minut ehdottomasti yhteistyökumppaniksi. Autan häntä kiireisinä aikoina pysymään aikataulussa.

Jouko Lehtimäkeä Sotkasiira kuvailee erittäin ystävälliseksi ja huomioonottavaksi yhteistyökumppaniksi.

– Tekijänähän Jouko on viimeisen päälle ammattimies. Vaikka olen tehnyt näitä töitä jo 16 vuoden ajan, saa häneltä aina jotain uutta oppia. Kahden vuosikymmenen mukanaan tuoma kokemus on sen verran kovaa luokkaa.

Nuohoojan työtä Sotkasiira kuvailee jatkuvan oppimisen ammatiksi. Samaa seikkailuhenkeä löytyy myös miehen harrastuksista. Vapaa-ajallaan hän heittää ilmoille säveliä eri soittimista. Sotkasiira julkaisi helmikuussa 2023 kappaleensa muun muassa YouTubessa.

– Saan vastapainoa työlle musiikin kuuntelusta ja soittamisesta. Musiikki on ollut minulle tärkeää jo ihan pienestä pojasta lähtien. Soitan bilebändissä bassoa, mutta kitara on pääinstrumenttini. Lisäksi hallitsen rummut ja jonkin verran koskettimia, Sotkasiira kertoo.

Nuohouspalvelu Lehtimäen mainosmateriaaleissa soiva rokimpi versio klassikkokappaleesta ”Pieni nokipoika” on Sotkasiiran käsialaa. Hän on myös näytellyt Lehtimäen mainoksissa sekä kesäteatterissa.

Joni Sotkasiira on myös Jouko Lehtimäen kanssa mukana Nuohousnurkka-nimisessä podcast-ohjelmassa, jonka ensimmäisen jakson löydät täältä.

Nuohouspalvelu Lehtimäen Amerikan-vahvistus Joel George muuraa piippua sumuisena maanantaiaamuna. Uusi viikko on alussa ja aamu on vielä varhainen, mutta muurarin kasvoilla on tuttu leveä hymy.

– Tykkään tässä työssä siitä, että työmaat vaihtuvat keskimäärin muutaman päivän välein. Tässä näkee koko ajan uusia paikkoja, ympäristöjä ja ihmisiä. Ulkona työskentely on minulle mieleen, etenkin kesäaikaan, kun on lämmintä ja rusketus tarttuu, George kertoo.

Kaipaatko hyvää nuohoojaa Raumalla, tai sen lähikunnissa?

Hän muutti Suomeen vuonna 2009. Georgen isoisän ja -äidin serkkuja asui jo tuolloin Raumalla ja Pohjanmaalla. Vaikea suomen kieli on tarttunut reilussa kymmenessä vuodessa todella hyvin.

– Olen niin sanotusti sukureissulla, joka on kestänyt hieman kauemmin. Mutta olen viihtynyt Suomessa hyvin ja saan tehdä työtä, josta nautin.

Myös puuseppänä työskennellyt George oppi muurarin työn alkeet jo kotipuolessaan Yhdysvalloissa George Rock Stellan opissa. Alan ammatillisen koulutuksen hän suoritti Porissa vuonna 2012. Oppi-isänä toimi lappilainen Mauno Mattila.

– Tajusin tuolloin, että muurarin työ on minun alani. Parasta on se, kun pääsee sellaiseen tietynlaiseen flow-tilaan, jossa vain latoo tiiliä toisensa perään. Sinulla on tiilet ja laasti, homma on siis hyvällä tavalla yksinkertaista ja mieli saa levätä töitä tehdessä, George naurahtaa.

– Puusepän työ sen sijaan vaatii niin paljon erilaisia työkaluja ja työvaiheita, että siinä minun oli vaikeampi päästä vastaavaan tilaan. Opiskelin aikanaan myös insinööriksi, mutta ajatus siitä, että viettäisin loppuelämäni toimistotyössä kauhistutti minua.

Upea uuni luo tunnelmaa

Yhteistyö Nuohouspalvelu Lehtimäen kanssa alkoi jo opiskeluaikoina. George kuuli opiskelijakaveriltaan Jouko Lehtimäen haluavan koulutuksen parhaat opiskelijat seuraamaan savupiipun massaustyötä.

– Tulimme heti alusta lähtien Joukon kanssa todella hyvin juttuun. Työskentelin jo silloin yrittäjänä ja ryhdyin tekemään Joukolle töitä aina, kun hänellä oli minun osaamiselleni tarvetta. Yhteistyö on vain syventynyt vuosien varrella, George hymyilee.

– Muurarin on tärkeää omata hyvä kunto. Vartalo, etenkin vatsa ja selkä, kannattaa treenata salilla kuntoon. Oikean tekniikan oppiminen vaatii tuhansien tuntien harjoittelua. Hyväksi muurariksi ei tulla hetkessä, vaan oppiminen vie vähintään kolme vuotta.

Vapaa-ajallaan George viihtyy muun muassa FatBiken satulassa, tenniskentillä ja uimahallissa. Nämä tasapainottavat hyvällä tavalla myös raskasta työtä. Yksi mieleenpainuvimmista muuraustöistä löytyy Eurasta.

– Muurasin aikanaan Trattoria la mia bella -pizzerian puilla lämmitettävän pizzauunin. Uunin sisäosa tehtiin Italiassa ja tuotiin laivalla Suomeen. Rakensimme sen ympärille pyöreän tiiliseinämän. Tein samalla myös piipun katolle.

Meiltä tavoitat siis myös muurarin.

– Jälkeenpäin omistaja kertoi minulle, että kyseinen uuni on ollut melkoinen vetonaula ja se on tuonut isot asiakasvirrat. Upea uuni luo tunnelmaa, sillä asiakkaat näkevät tulen pesässä. Ravintolan pizzat ovat aivan mahtavan makuisia.

Olin loppusyksystä 2022 mukana juhlistamassa Nuohousalan Keskusliiton 90-vuotista taivalta. Kunnioitettavaa ikää juhlittiin isolla porukalla Helsingissä perinteikkäässä Hotel Grand Centralissa 18.-19.11.2022. Juhliin oli saapunut lähes 200 vierasta. Väkeä oli paikalla Suomen lisäksi muun muassa Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Itävallasta.

Juhlallinen tilaisuus sisälsi puheita, kunnianosoituksia ja palkintoja. Olen itse ollut Nuohousalan Keskusliiton paikallisyhdistyksen, Satakunnan nuohoojien hallituksessa nyt viisi vuotta. Sain 90-vuotisjuhlissa tämän vuoksi hienon kunnianosoituksen, sillä minulle myönnettiin keskusliiton pronssinen ansiomerkki. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.

Oletko vailla nuohoojaa, autamme mm. seuraavilla paikkakunnilla: Pyhäranta, Eurajoki ja Laitila

Tapahtuman huipennus ajoittui perjantaille 18.11., jolloin oli kaikkien osallistujien yhteinen iltajuhla. Tarjoilut, tilat ja ohjelma olivat suoraan sanottuna täydelliset. Kaikesta näki, että tilaisuuteen ja viihtyvyyteen oli haluttu panostaa. Henkilökohtaisesti panostin tilaisuuteen täysin uudella nuohoojan juhla-asulla, jonka kanssa valtavan hyvää työtä teki sen valmistanut Satu-Asu.

Nuohouspalvelu Lehtimäki sai ainutlaatuisen kunnian olla myös osa juhlaillallisen menu’a, sillä jälkiruoka oli meidän viime keväänä lanseeraamamme Nokipoika-jäätelö. Tein tämän asian onnistumisen eteen paljon töitä, ja kun lopulta näin jäätelön lautasilla, oli se minulle mielettömän suuri asia.

Oli hienoa esitellä yhteistyössä Karhulinnan jäätelön kanssa toteuttamamme vilvoittava herkku kollegoille ja heidän aveceilleen. Nokipoika-jäätelö sai erittäin hyvän vastaanoton. Oma pöytäseurueeni kehui vuolaasti makuyhdistelmää, ja tilaisuuden jälkeen sain useampia olalle taputuksia siitä, kuinka herkullista jäätelömme on.

Kaikki tämä kannustaa tekemään tulevaisuudessakin uusia, persoonallisia juttuja nuohoojien ammattikunnan ja sen markkinoimisen eteen. Kohta siirrytään uuteen vuoteen 2023, ja ideoita riittää – kerrotaan niistä kuitenkin sitten hieman myöhemmin.

Uuden vuoden terveisin,
Jouko Lehtimäki