Jouko Italiassa nuohoojafestivaaleilla – lue matkapäiväkirja

Jouko Lehtimäki vieraili syyskuussa Italian Santa Maria Maggioren kylässä vuotuisilla Chimney Sweeping -festivaaleilla. Kyseessä on suuri tapahtuma, joka kerää yhteen tuhansia nuohoojia ympäri maailman. Festivaali järjestettiin tänä vuonna 41. kerran ja Jouko oli mukana 8. kertaa.
TORSTAI 29.8. – VUOTUINEN LÄMMIN VASTAANOTTO
Aamuvarhaisella jo eilen pakatut matkatavarat, nuohoojan juhla-asu ja siihen kuuluva silinteri etunenässä, auton kyytiin ja kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka taittuu mukavasti Turun kautta ja auton niellessä kilometrejä on hyvää aikaa jutella matkaseurana olevan kollegan Hermanni Nallin kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Lento Italiaan nousee aamuauringon sarastaessa. Saavuttuamme Milanoon siirrymme matkatavaroinemme bussikyydillä Santa Maria Maggioren kylään. Matka vie reilut kaksi tuntia, mutta ikkunasta avautuvia maisemia ihaillessa se menee yhdessä hujauksessa.
Maisemat hivelevät silmiä myös määränpäässä, sijaitseehan Santa Maria Maggioren kylä Alppien laaksossa. Ympärillä on ainutlaatuisen kaunista luontoa ja kokonaisuus on joka vuosi Suomi-pojalle yhtä suuri elämys.

Aiemmilta vuosilta tutussa hotellissa isäntäpari Sendie ja Luca ovat meitä vastassa iloisin mielin. Halaamme ja vaihdamme viimeiset kuulumiset. Annan heidän Greta-tyttärelleen lahjaksi Nuohouspalvelu Lehtimäen t-paidan, ja muistelemme, miten annoin muutama vuosi sitten samanlaiset myös Sendielle ja Lucalle.
Saatuamme tavarat huoneisiin lähdemme kuljeskelemaan aurinkoisen kylän kaduille ja tapaamaan tuttuja nuohoojia. Tänä vuonna meitä suomalaisia on aiempaa vähemmän, yhteensä noin 20 nuohoojaa. Yhteishenki on kuitenkin tutun lämmin ja tunnelma on heti alusta alkaen katossa.

PERJANTAI 30.8. – MUSEOSSA JA MUSTIEN YÖSSÄ
Käytyäni aamu-uinnilla ja nautittuamme maittavan italialaisen aamiaisen ihastelemme Alppien moninaisia maisemia ja lämmintä etelä-eurooppalaista tunnelmaa. Päivällä suuntaamme Santa Maria Maggioren kylän keskustassa sijaitsevaan nuohoojamuseoon. Kännyköiden kamerat käyvät kuumin ja valokuvia tulee otettua niin sanotusti sarjatulella.

Illalla on vuorossa viihteellistä ohjelmaa, kun luvassa on kauan odotettu Mustien yö. Eri maista saapuneet tuhannet nuohoojat ovat pukeutuneet juhla-asuihinsa, päälakea koristavat mustat silinterit. Kuljemme kaduilla ja kujilla yhdessä paikallisten kanssa. Ihmisiä on silmänkantamattomiin ja kaikilla on suupielet leveässä hymyssä.

Ilta kuluu tanssien ja laulujen merkeissä. Perinteiden mukaan tapahtumassa vaihdetaan myös erilaisia nuohoojien esineitä ja -tavaroita kuten esimerkiksi tarroja, huiveja, kyniä ja erinäisiä vaatekappaleita. Itse lahjoitan esimerkiksi hotellille ison Suomen lipun. Kaikki saamani lahjat ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita, mutta saamistani esineistä mieleen painuu erityisesti lasten itse tekemät koriste-esineet.
Varsinaiset juhlallisuudet perjantain osalta huipentuvat huikeaan ilotulitukseen. Tässä kohtaa pidän kännykkäkameran visusti taskussa, sillä haluan keskittyä vain nauttimaan tästä hienosta ja näyttävästä kokemuksesta. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavanlaista ilotulitusta missään.

LAUANTAI 31.8. – AITOA ILOA JA RIEMUA MALESCOSSA
Lauantaina kokoonnumme Santa Maria Maggioren naapurikylässä Malescossa nuohoojapatsaalle. Paikalle kokoontuvat maittain kaikki Italiaan saapuneet nuohoojat.
Me kannamme ylpeinä Suomen lippuja. Patsaalla otetaan runsaasti erilaisia yhteiskuvia ja vaihdetaan tavaroita, sekä tutustutaan toisiimme. Ammattikunnan yhteisöllisyys on jotain niin ainutlaatuista, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Siirrymme paikalliseen ravintolaan syömään isoissa porukoissa. Kaikki tulevat toimeen keskenään kansalaisuudesta riippumatta, eikä edes kielimuurien anneta häiritä.
Matkamme jatkuu vapaamuotoiseen illanviettoon. Tanssi, laulu ja muu juhlinta täyttää taas kylän kadut ja kujat. Mihin vain katsookin, saa ilokseen havaita, miten aito ilo ja riemu tarttuvat ihmisestä toiseen.

SUNNUNTAI 1.9. – PÄÄPARAATISSA KYMMENIÄTUHANSIA IHMISIÄ
Sunnuntaina on vuorossa reilun kahden tunnin mittainen festivaalien pääparaati, joka kulkee Santa Maria Maggioren kylän kivikaduilla. Lipunkantajat johdattavat juhla-asuihin sonnustautuneiden nuohoojien joukkoa.
Otamme taas runsaasti valokuvia, niin me nuohoojat toisistamme kuin paikalliset meistä ja heistä yhdessä. Jaamme jälleen erilaisia tavaroita toisillemme ja paikalle saapuneelle yleisölle. Chimney Sweeping -festivaalit vetävät väkeä on aina vuodesta riippuen noin 20 000 – 30 000 henkilön edestä.

Paraatissa tapaan taas saksalaisen nuohoojaystäväni Bastian Merklen. Tutustuimme täällä ensimmäisen kerran vuonna 2012, ja tämän jälkeen olemme aina nähdessämme vaihtaneet kuulumiset ja kippistelleet viileät maittavat huurteiset. Näin toimimme myös tänä vuonna.
Tämä kulkue on minulle reissun kaikkein tärkein hetki. On hienoa kokea, miten suunnattomasti paikalliset arvostavat meitä nuohoojia. Itselleni on antoisaa päästä välittämään tämänkaltaista ainutlaatuista fiilistä paikallisille ihmisille.

MAANANTAI 2.9. – TANSSIA DOMODOSSOLAN AUKIOLLA
Suuntaamme junalla Domodossolaan, sillä iltapäivällä on vuorossa festivaalien maanantaipäivän kulkue. Kun olemme kulkeneet yhdessä reittimme, järjestetään isolla aukiolla tanssiesitys.
Esityksen jälkeen yksi tanssijoista pyytää minua tanssimaan kanssaan ja lähden ilolla tapailemaan askeleita. Saan tanssia hänen kanssaan kahdestaan suurella aukiolla tuhansien katsojien edessä. Tällaisia hetkiä ei unohda koskaan.

Osa nuohoojista on lähtenyt jo aamulla kotimatkalle, mutta me muut syömme yhteisen maalaismenu-illallisen pitkissä pöydissä. Puheensorina ja nauru täyttää tilan, hymyilevät suut ja halaukset näkökentän.
Yhteisen ruokailun aikana nautitaan myös kollegoiden esityksistä. Osa esiintyy yksin, osa ryhmässä – on laulua, tanssia ja musiikkiesityksiä, joissa nuohoojat soittavat erilaisia soittimia.

TIISTAI 3.9. – EI HYVÄSTI, VAAN NÄKEMIIN
Tiistaiaamun aikainen herätyskello kertoo siitä, että taas yhdet festivaalit ovat tulleet päätökseen. On aika hyvästellä kollegat ja kaunis Santa Maria Maggioren kylä, sekä tietenkin hotellimme isäntäpari Sendie ja Luca.
Syömme tuhdin aamiaisen ja istahdamme bussin pehmeille penkeille. Matkaamme ensin parin tunnin matkan Milanoon, josta lennämme takaisin koti-Suomeen. Reissuun on aina kiva lähteä, mutta onhan se mukavaa palata myös kotiin. Kaiken lisäksi myös pohjoisessa hellii kesäinen aurinko vielä näin syyskuun alussakin.

Kolmen tunnin matka Helsingistä Raumalle menee torkkuessa ja mennyttä pitkää viikonloppua muistellessa. On mukava palata näin tuoreeltaan ajatuksissaan Santa Maria Maggioren kylän kaduille ja kaikkiin mukaviin kohtaamisisiin hienojen ihmisten kanssa.
Näistä reissuista saa aina uutta virtaa ja voimaa, joita tarvitaan kun syksy tuo tullessaan pimeät aamut ja illat. Tiedän jo nyt, että yksi on varmaa: ensi vuonna suunnataan taas uudestaan Italiaan!
