Isältä pojalle: Tulisijat ja taloudet ovat muuttuneet, mutta noki on edelleen mustaa!

Minä ja poikani Niklas nuohoamassa syksyllä 2019.

Oman isäni aloittaessa nuohoustyöt 1960-luvulla, asiakkaan koti ja siisteys eivät vielä olleet samalla tavalla keskiössä kuin tänä päivänä. Tuolloin oli täysin normaalia, että nuohooja saattoi työntouhussaan sotkea ja tämän jälkeen asiakas suoritti itse jälkisiivouksen.

Toisinaan asiakkaat tarjosivat kahvit tehdyn työn päätteeksi. Isäni muisteli jokin aika sitten lämpimästi nauraen, kuinka yhdellä kertaa asiakkaan isokokoinen koira oli noussut pöydän alla jaloilleen ja kaikki kahvikupit olivat menneet pöydällä nurin. Hauskoja muistoja mahtuu siis vuosien varrelle paljon.

Isäni opetti minulle paljon nuohoojan ammatista – tavasta tehdä töitä ja kohdata ihmisiä. Opin häneltä, että nuohoojana minun tulee muistaa, että kaikkeen mihin kosken, jää jälki. Häneltä opin myös, että koti on jokaiselle niin sanottu pyhä paikka. Nuohoojan onkin aina ensisijaisen tärkeää kunnioittaa asiakasta ja hänen omaisuuttaan. Tähän kuuluu myös hyvin ja siististi tehty työ.

Isäni nuohoustyössä 1980-luvulla.

Asiakasta on osattava kuunnella. Nuohoojana olen asiakkaan palvelija, eikä toisinpäin. Asiakas on siis tavallaan aina oikeassa. Yksi hieman hauskakin oppi on se, että kun pysyt emäntien ja koirien kanssa sovussa, niin silloin myös työ luistaa.

Jos minut kutsutaan kahvipöytään, kuten silloin tällöin käy, en ikinä iske ensimmäiseksi mustia käsiä pöytäliinaan. Laitan aina myös sanomalehden takapuolen alle, sillä näin pysyy tuoli puhtaana ja yletyn paremmin myös pöydän antimiin.

Isä painotti, että jos et tee mitään, niin ei mitään myöskään tapahdu. Kaikille sattuu myös virheitä, mutta niitäkään ei tule pelätä. Kuten isä sanoi, ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Ei ole tyhmyyttä tehdä virhe, tyhmyyttä on tehdä sama virhe toistamiseen.

Minä pienenä poikana tikkailla.

Oman isäni sanoin: Oppia ikä kaikki, mutta ikinä ei opi kaikkea. Aina löytyy siis uutta opittavaa ja kehitettävää. Olen oman urani aikana oppinut näiden hyvien neuvojen päälle paljon asioita omien kokemusteni kautta.

Tikkailla liikkuessa tärkein ohje on, että älä koskaan laske painoasi yhden askelman varaan, sillä katolta voi tulla alas nopeasti tai harkitusti. Oman isäni tavoin myös minä suosin huomattavasti mieluummin harkittua alastuloa.

Tutustumme nuohoojan työvälineisiin yhdessä tyttäreni Amelian kanssa.

Näitä isäni ja omien kokemusteni oppeja haluan jakaa myös omille lapsilleni. Viime vuosina on ollut hienoa, että neljä vanhinta lastani ovat olleet kukin vuorollaan mukana nuohoustyössä. Osa TET-harjoittelussa, osa kesätöissä ja osa ihan vaikka vain päivän kerrallaan tutustumassa tähän perinteikkääseen ammattiin. Myös kuopukseni 6-vuotias Amelia vietti syyslomaansa isän mukana nuohoushommissa.

Pidän siitä, että pystyn tarjoamaan lapsilleni hienoa työtä, jossa he saavat olla ulkona, saavat työskennellessään fyysistä liikuntaa ja saavat opetella kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Kaikki nämä ovat yhteisten kokemuksien lisäksi tärkeitä asioita elämässä yleensäkin.

Haluan toivottaa omalle isälleni sekä jokaiselle isälle oikein hyvää isänpäivää!

Isänpäiväterveisin,
Jouko Lehtimäki
viiden lapsen isä ja nuohooja toisessa polvessa