Talonrakentajasta nuohoojaoppilaaksi – Villiina Kauppila pääsi mestarin oppiin

Nuohouspalvelu Lehtimäki Oy:llä on opissa uusi tulevaisuuden nuohousalan ammattilainen Villiina Kauppila. 21-vuotias raumalainen valmistui vuoden 2025 alussa ammattikoulusta talonrakentajaksi, ja päätti tämän jälkeen äitinsä vinkistä laajentaa osaamistaan nuohoukseen.
– Minulle ala ei ollut tullut edes mieleen, mutta äiti vinkkasi, että tämä voisi sopia minulle. Innostuin ajatuksesta nopeasti ja lähetin viestiä eri nuohoojille. Jouko vastasi viestiini, ja sovimme tapaamisen, Villiina kertoo.

Tuossa lounastapaamisessa hän kertoi Jouko Lehtimäelle itsestään, taustoistaan ja siitä, miksi haluaisi suunnata juuri nuohousalalle. Villiina vakuutti kokeneen nuohoojamestarin innokkuudellaan ja ajatuksillaan.
– Jouko totesi tapaamisen päätteeksi, että hän ottaa minut töihin oppisopimuksella. Aloitin elokuun lopulla, ja olen tykännyt työstä todella paljon. Tämä on jopa hienompaa kuin osasin ennakkoon edes kuvitella.

Työn parhaiksi puoliksi tuore nuohoojaoppilas nostaa vaihtuvat työkohteet ja ihmiset, joita niissä tapaa.
– Jokainen päivä ja paikka ovat erilaisia, joten työssä on paljon vaihtelua. On mukavaa tavata uusia ihmisiä sekä opetella erilaisten tulisijojen toimintaa. Ja onhan katolla ainutlaatuiset työskentelymaisemat. Hyvänä esimerkkinä tästä on keikka Rauman satamassa, jossa kävimme nuohoamassa nosturin avulla 30 metrin korkeudessa olevan piipun.

Uuden opettelu ja opinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin, ja tavoitteena on valmistua nuohoojaksi noin vuoden kuluttua. Kuten Villiina asian esittää, opettajasta se ei ainakaan jää kiinni.
– Joukolla on yli 25 vuoden kokemus näistä hommista, joten hänen seurassaan saa oppia koko ajan jotain uutta. Ei Joukoa parempaa opettajaa varmaan olekaan. Olen kaikin tavoin sanan varsinaisessa merkityksessä mestarin opissa, Villiina hymyilee.
– Tässä saa jatkuvasti lisää tietoa ja sitä kautta varmuutta omaan tekemiseen. Tarkkuus, rauhallisuus ja siisteys ovat asioita, joita Jouko painottaa omassa työssään, ja koen ne yhtä lailla tärkeiksi.