Jouko Lehtimäki – noentuoksu nenässä jo pienestä pojasta lähtien

Kuva: Elli Halonen

Reilut 20 vuotta sitten 20-vuotias Jouko Lehtimäki pohti erilaisia ammattillisia vaihtoehtoja. Lehtimäen suku oli täynnä nuohoojia, mutta kyseinen ala ei vetänyt nuorta miestä puoleensa.

– Olin monet kerrat todennut, etten ryhdy ikinä nuohoojaksi. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, sillä silloinen palopäällikkö Hannu Koivuviita otti minuun yhteyttä ja kysyi kiinnostustani astua alueella vapautuneisiin nuohoojan saappaisiin, Lehtimäki muistelee.

– Pohdin asiaa vuorokauden verran ja päätin tarttua tilaisuuteen. Näin reilut 20 vuotta myöhemmin voin sanoa hyvillä mielin, että kyllä kannatti. Olen nauttinut tästä työstä ja tulen nauttimaan siitä myös vastaisuudessa.

Aivan ensimmäiset muistikuvat nuohoamisesta Lehtimäellä on jo lapsuudesta, sillä hänen isänsä työskenteli nuohoojana.

– Muistan, kun isä puki mustat vaatteet päälleen ja suuntasi töihin. Kotiin tullessaan hän tuoksui noelta, ja tykkäsin siitä tuoksusta jo silloin. Olin hänen mukanaan nuohoustöissä jo aivan ala-asteikäisestä lähtien. Muun muassa kesätyöt ja työharjoittelut vierähtivät isän apuna.

Nuohoojan tulee olla sosiaalinen luonne, jolla on hyvä ihmistuntemus.

Jatkuvaa ammattitaidon ylläpitämistä

Oman yrityksensä toisen polven nuohooja perusti vuonna 2000. Tuohon aikaan nuohoussopimukset tehtiin vielä pelastuslaitoksen kanssa, kun tätä nykyä nuohouspalveluiden tarjoaminen on vapaata liiketoimintaa.

– Ammattitaidon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kouluttautumista. Säädökset muuttuvat, kuten myös tulisijat, joten koko ajan tulee olla ajan hermolla. Totta kai kokemuksellakin on oma tärkeä merkityksensä, mutta kokenutkin tekijä voi aina oppia jotain uutta.

Reilun kahden vuosikymmenen aikana Lehtimäki on ehtinyt nähdä paljon, ja alallakin on tapahtunut muutoksia.

– Mielestäni moni asia on mennyt parempaan suuntaan. Esimerkiksi turvallisuus, niin kattotyöskentelyssä kuin muutenkin, on mennyt isoin askelin eteenpäin. Alkuaikoina tikkaat olivat nykytilanteeseen verrattuna huomattavasti puutteellisempia. Myös uudet tulisijat ovat helppoja nuohota ja huoltaa.

– Yleensäkin ihmiset ovat valveentuneempia ja haluavat kiinnittää paloturvallisuuteen sekä ympäristöystävällisyyteen entistä enemmän huomiota. He haluavat vinkkejä esimerkiksi siitä, miten palaminen olisi mahdollisimman puhdasta, jotta päästöjä muodostuisi mahdollisimman vähän.

Kohti kaupungin kattoja – Jouko pienenä poikana tikkailla.

Perinteikäs käsityöammatti

Itse työ on edelleen vahvaa ammattitaitoa vaativaa käsityötä. Isossa osassa on ihmisten välinen kanssakäyminen. Hyvin tehty työ pitää huolen pitkistä asiakassuhteista.

– Kyseessä on palveluammatti, eli tekijällä tulee olla hyvä ihmistuntemus ja on oltava sosiaalinen luonne. Ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan toimiminen onkin yksi iso asia, mikä tekee tästä työstä mielekästä. Lisäksi pidän siitä, että saan tehdä käsilläni ja työskennellä paljon ulkona.

Asiakkaita hän palvelee yhdessä Hermanni Nallin, Joni Sotkasiiran, Joel Georgen ja Tuuli Pelkosen kanssa. Kasassa on osaava ja hyvähenkinen joukkue.

– Meillä kaikki puhaltavat yhteen hiileen, asioita tehdään yhdessä ja avoimesti – aina asiakkaan parhaaksi. Aina voi luottaa, että hommat hoituvat jokaisen osalta. Tyytyväinen asiakas on meille kaikille kaiken a ja o, Lehtimäki painottaa.

Aina ei Lehtimäki sentään pyöri kaupungin katoilla. Vapaa-ajallaan hän viihtyy niin ikään raittiissa ulkoilmassa.

– Tykkään liikkua luonnossa, pääsääntöisesti metsässä ja vesillä. Pidän veneilystä ja muutama kesä sitten hankin SUP-laudan, josta löysin oman juttuni. Käyn toisinaan myös keilaamassa. Paljon tulee myös matkusteltua maailmalla. Lisäksi viihdyn kesäisin teatterilavalla.

Kuva: Elli Halonen